Muita kutsumanimiä ovat mm. Eve, Allie...
24.03.1993 Emporia, Kansas, USA ∴ Asuu Wichitassa isovanhempiensa kellarissa
Hetero, sinkku ∴ Salaa mielessään naimisissa monen julkkiksen kanssa
Myyjänä Hollisterin liikkeessä ∴ Toisinaan vahtii naapuruston lapsia
USA:n kansalainen ∴ Omaa kuitenkin vahvat irlantilaiset sukujuuret
Äidinkielinä englanti ∴ Puhuu kohtalaisesti espanjaa
∴ Gearoid Callaghan 44-vuotias rakennusmies. Tunnettu jämäkkänä, tarkkana ja ehdottomasti tiukkana pomona työmailla, jonka hampaisiin kukaan ei halua. Mies elehtii enemmän kasvojensa ilmeillä kuin puhumalla. Gearoid on normaalisti tilanteessa kuin tilanteessa tyynen rauhallinen, mutta autas armias, kun hän joskus suuttuu... Mies on myös erittäin tunnollinen katolilaisen kirkon jäsen.
∴ Sybil Callaghan 43-vuotias pankkivirkailija, jonka aurinkoinen hymy piristää monen päivää pankkivierailun aikana. Lämmin ja rakastava äiti kaikille lapsilleen ja kantaa edelleenkin kovasti heistä huolta - lapset saavatkin kärsiä lähes päivittäisistä puhelinsoitoista.
∴ Noreen Callaghan 24-vuotias oikeustieteen opiskelija, joka seurustelee "täydellisen miehen" kanssa ja elää "täydellistä elämää". Rakastaa puhua itsestään tai miehestään, mutta samalla kuitenkin yrittää olla hyväsydäminen ja ymmärtäväinen pikkusiskoaan kohtaan - ainakin, kun äiti on paikalla. Noreen pitää itseään myös yhtenä maailmankaikkeuden kauneimmista naisista.
∴ Riley Callaghan 23-vuotias insinööriopiskelija, joka toisaalta viihtyy aivan liikaa opiskelijabileissä. Helposti kiihtyvä ihminen, jolla helposti "pimenee päässä", eikä pysty kontrolloimaan itseään kunnolla. Hyvät välit Aibhlinniin ja viihtyy pikkusiskonsa seurassa, vaikka ei jaksakaan kuunnella Aibhlinnin avautumisia.
∴ Keela Callaghan 19-vuotias välivuotta opiskelusta viettävä nuori nainen, joka tarjoilee työkseen pienoisessa kuppilassa. Hiljainen ja yksinään viihtyvä persoona, jota muut sisarukset hieman vierastavat
∴ Sibeal Callaghan 17-vuotias naisenalku pahimmassa teini-iän myrskeessä. Perheen painajainen, joka varmasti aiheuttaa viikon aikana monta riitaa.
∴ Deaglan Callaghan 15-vuotias nuorimies, joka haaveilee poliitikon urasta. Vakava ilmeinen, mutta kärkäs sanoissaan. Isän suosikkilapsi.
.png){kind=link}
Se oli vuosi 1882 , kun Matthew Callaghan joutui vaikeuksiin. Pelivelat (Matthew oli tuttu näky pokeripöydässä kuin myös laukkaratojen varrella lyömässä muiden miesten kanssa vetoa voittajista) olivat erääntyneet suureksi pinoksi kirjoituspöydän nurkkaan ja velkojat hönkivät ikävästi uuden tilanomistajan niskaan vaatimuksillaan velanmaksusta. Vaikka armas vaimo Neila myi kaikki omistamansa korut, saadut rahat eivät kattaneet edes puoliakaan veloista. Matthew’lle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin myydä vanha sukutila. Voi kuinka häntä riipaisikaan vanhan sukutilan myyminen, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut. Callaghanin maanomistajasuvun nimen ylitse vedettiin yhdessä päivässä viiva – suku ei enää ollut mitään Sligonin kreivikunnassa. Ei rahaa, ei valtaa. Suoraan sanottuna Geevaghin kaduilla Matthew perheineen sai halveksuvia katseita osakseen, vaikka vielä hetki sitten he olivat olleet osa kylän kermasta. Velkojen maksusta jäi perheelle hieman ylimääräistä rahaa.. 1800-luvulla oli alkanut muuttoaalto Yhdysvaltoihin ja huhut paremmasta elämästä olivat kantautuneet jopa Geevaghiin asti. Matthew näki tässä mahdollisuuden parempaan elämään. Niinpä vuoden 1883 alussa Matthew kera vaimonsa ja kolmen lapsensa astuivat laivaan Dublinissa, jonka päätepysäkki oli New York. Se kuinka Callaghanin suku Emporiaan New Yorkista päätyi. Siihen tuskin edes mennyt Matthew osaisi antaa kunnollista vastausta. Perhe kierteli pitkin ja poikin Yhdysvaltoja. Mihinkään he eivät tuntuneet kuuluvan, kunnes eräänä päivänä vuonna 1985 he saapuivat kaupunkiin nimeltä Emporia. Ehkä paikoilleen jäämiseen saattoi vaikuttaa halpa maatilkku, jonka perhe osti – joka myöhemmin osoittautui varsin tuottoisaksi viljelymaaksi. Ehkä syynä oli kyllästyminen kiertolaiselämään. Ehkä jäämiseen vaikutti se, että Neila löysi ensimmäistä kertaa helposti työpaikan itselleen paikallisesta kaupasta. Syitä oli monia. Joka tapauksessa Callaghanin perhe asettui aloilleen ja eivätkä olisi koskaan voineet kuvitellakaan mitä heidän muutostaan Emporiaan tulisi seuraamaan.
Ei kulunut vuottakaan Matthew’n perheen muutosta, kun hänen serkkunsa Sean muutti perheineen Emporiaan. He eivät jääneet ainoiksi. Tasaisena virtana Matthew’n sukulaisia, ystäviä ja ystävien ystäviä muutti Emporiaan etsimään parempaa elämää kuin mitä Irlannissa oli tarjolla. Tietysti joku suurempi kaupunki olisi saattanut tarjota paremmat eväät menestymiseen elämässä, mutta olihan se helpompi muuttaa uudessa maassa paikkaan, jossa oli tuttuja ihmisiä. 1900-luvun alkupuolella Matthew tuli huomanneeksi luoneensa Emporiaan pienen, mutta sitäkin elinvoimaisemman irlantilaisyhteisön. Muuttovirta jatkui tasaisena aina Toisen maailmansodan jälkeisiin aikoihin. Suurimmillaan Emporian irlantilaisyhteisö oli 1950- ja 1960-luvuilla, jonka jälkeen nuoremmat sukupolvet ovat alkaneet haikailemaan suurempien kaupunkien perään. Tietysti juhlapyhät keräävät edelleen tämän sekalaisen sakin aiheuttamaan pahennusta naapurustossa – unohtamatta tietenkään esimerkiksi jalkapallon MM-kisoja, joita seurataan yhdessä Filthy Mc Nasty's-nimisessä pubissa. Mitä tulee Filthy Mc Nastyyn, se tuntuu olevan Emporian irlantilaisyhteisön jäsenille tarkoin varjeltu salaisuus. Harva tuskin edes tietää kyseisen pubin olemassa olosta ja voit vain kuvitella minkälaisia katseita saat osaksesi, jos sinne jostain syystä eksyt. Toinen yhteisölle tärkeä paikka on tietysti kirkko, jonne kokoonnutaan joka sunnuntai kuuntelemaan saarna.
Vuodet ovat kuluneet ja Matthew’sta on jo aika jättänyt ja vaikka hän ei ehkä löytänytkään Emporiasta ”amerikkalaista unelmaansa”, on hänen perintönsä edelleenkin nähtävillä Weaver Streetillä, jossa talot saattavat poiketa hieman muista Emporiassa olevista taloista. Kyseisellä kadulla syntyi 1971 Gearoid Callaghan, joka oli alenevaa sukua Matthew’lle. Aikanaan Gearoid päätyi työskentelemään rakennusmiehenä, sekä kohoamaan irlantilaisyhteisön yhdeksi johtohahmoista – olihan hän samaa verta kuin yhteisön perustaja. Gearoid sai ankaran katolilaisen kasvatuksen. Unohtamatta sitä, että sai jo äidin maidossa syvän rakkauden Irlantia ja irlantilaisuutta kohtaan. Miksi mies ei kuitenkaan koskaan muuttanut rakastamaan maahan? Elämä oli helpompaa Yhdysvalloissa. Irlannissa kaikki olisi ollut epävarmaa, hän olisi joutunut aloittamaan tyhjästä. Tietysti aikanaan vaimo ja perhe tuli vaikeuttamaan Irlantiin muuttamista. Oli vuosi 1990, kun vakavailmeinen Gearoid ja hymyilevä Sybil sanoivat toisilleen tahdon. Pariskunta oli tavannut vuosi aikaisemmin Wichitassa, missä Sybil oli syntynyt ja elänyt ennen kuin tapasi Gearoidin. Molemmat olivat naimisiin mennessään toki nuoria, ehkä liiankin. Valitettavasti nuorelle parille oli käynyt niinkin ikävästi (tai vaihtoehtoisesti onnellisesti), että Sybil oli raskaana, joten häät oli tietenkin uskonnollisten sukujen painostuksesta solmittava. Vaikka Gearoidin suku olikin aluksi silmiään tulevalle miniälleen pyöritellyt. Sybil ja hänen vanhempansa… Noh, he olivat Callaghanien makuun liian vapaamielisiä. Huono liitto se ei ollut, kun on kestänyt näihin päiviin saakka. Häistä kului puolivuotta, kunnes maailmaan syntyi pariskunnan ensimmäinen lapsi Noreen, joka sulatti nopeasti isänsä sydämen, vaikka Gearoid ei aluksi tuntunutkaan lämpiävän tyttärelleen. Sybil tuli muutaman kuukauden kuluttua uudestaan raskaaksi ja vain vuoden ikäerolla isosiskoonsa maailmaan syntyi Riley. Rileyn syntymän aikoihin Gearoid oli jo jonkin aikaa työskennellyt rakennustyömailla, sekä Sybil lukenut taloustieteitä yliopistossa, vaikka olikin jatkuvasti raskaana. Valmistuttuaan Sybil löysi työpaikan paikallisesta pankista.
Kaksi vuotta ennätti kulua Noreenin syntymästä, kunnes perheen pääluku lisääntyi jälleen yhdellä. Maailmaan syntyy tyttölapsi, joka sai nimekseen Aibhlinn. Aibhlinn oli alusta alkaen helppo ja herttainen lapsi - toisin kuin siskonsa Noreen tai veljensä Riley. Noreenin kanssa Aibhlinnillä oli alusta alkaen vaikeuksia. Elämän, kun piti rullata eteenpäin juuri niin kuin prinsessa Noreen halusi. Aibhlinnin oloa ei suinkaan helpottanut se, että perheeseen syntyi kolme vuotta myöhemmin hänen syntymästä seuraava lapsi Keela. Perhe-elämä kieltämättä oli Callaghanien perheessä vilkasta, kun kaksi vuotta Keelanin syntymästä perhe lisääntyi Sibeal-nimisellä tytöllä, sekä siitä pari vuotta myöhemmin Deaglan-nimisellä pojalla. Eikä laskuista tietenkään voinut unohtaa Gearoidin ankaraa kuria kotona. Koivuniemen herra oli Callaghanien perheessä ahkerassa käytössä – kyllä, ei vain kuvainnollisessa merkityksessä. Gearoid halusi kasvattaa lapsistaan kunnon kansalaisia, vaikkei siinä välttämättä olekaan onnistunut haluamallaan tavalla. Ylipäätään lapset kasvatettiin sisäistämään irlantilainen kulttuuri ja katolinen elämäntapa. Aibhlinn ei esimerkiksi ole koskaan viettänyt kotona kunnolla Thanksgivingiä tai Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivää. Nämä juhlapäivät näkyivät Callaghanien perheessä vain hieman suurempana illallisena. Callaghanien viettämät juhlapäivät, kun pitkälti pohjautuivat irlantilaisiin juhlapyhiin. Tyttö vietti varhaislapsuutensa lähinnä sisaruksiensa kanssa leikkien, sekä tietysti muiden Weaver Streetillä asuvien irlantilaisperäisten lasten kanssa. Muihin (siis amerikkalaisiin) lapsiin Aibhlinn enemmän tutustui vasta koulun alettua. Lapsien kasvaessa Callaghanit joutuivat muuttamaan pois Weaver Streetiltä. Vanha talo kävi liian pieneksi, lapset alkoivat tarvita suurempia sänkyjä ja enemmän tilaa leikkeihinsä. Perhe pakkasi siis tavaransa ja muutti muutaman korttelin päähän Weaver Streetiltä. Uuden kadun varrelta Aibhlinn löysi uuden ystävän, vaikka Gearoid ei niin mielellään halunnut nähdä lapsiaan leikkimässä muiden kuin irlantilaisia sukujuuria omaavien lasten kanssa. Hän, kun oli täysin varma, että muiden lapset veisivät hänen lapsensa pahoille teille. Isänsä mielipidettä uhmaten Aibhlinn kuitenkin ystävystyi Chester-nimisen pojan kanssa. Koulussa tyttö oli hiljainen etupulpetin hikari - ala-asteen verran. Kotona arki sujui samalla tavoin kuin ennenkin ankaran isän silmän alla.
Aikanaan Aibhlinn siirtyi yläasteelle, jossa puhalsivat aivan uudet tuulet. Tyttö hyväksyttiin nopeasti mukaan koulun suosituimpien tyttöjen jengiin. Hän ei siihen päässyt ulkonäkönsä, varakkuuden tai suosion takia - Aibhlinnin tarkoitus oli vain ja ainoastaan saada kaverinsa näyttämään paremmalta. Hän olikin hyvä orja luonteensa puolesta, sekä sai jonkinlaisen lemmikin roolin, jolle oli kiva ostella tavaroita ja sen sellaista (kaverit pystyivät Aibhlinnin kautta näyttämään varakkuuttaan vielä paremmin). Tähän tyttöporukkaan kuuluminen toki sai Aibhlinnin koulumenestyksen laskemaan, sekä hän ajautui bilettämään yhä enemmän, mikä toi hankaluuksia tytölle roppakaupalla. Gearoid ei tietenkään katsonut hyvällä tyttärensä juhlimisintoa, joka oli kaukana siitä isän päässä olevasta kunnollisen tyttären kuvasta, joka hänen mielestään oli lähempänä nunnaa kuin normaalia teinityttöä. Aibhlinn vietti monesti viikonloput kotiarestissa. Kuvioista ei voi unohtaa epämääräisiä suhdesäätöjä ja yhdenillanjuttuja, joiden harrastaminen jatkui aina 20-vuotiaaksi asti, kunnes Aibhlinn havahtui siihen, ettei meno voinut jatkua samanlaisena. Hänestä, kun oli lähtenyt liikkeelle ikäviä huhuja, jotka valitettavasti eivät totuudesta olleet kovinkaan kaukana. Aibhlinn oli saanut ikäistensä seurassa huoranleiman ja se leima on seurannut naista näihin päiviin asti. Mitä vanhemmaksi Aibhlinn tuli, sitä enemmän isä alkoi puuttua tyttärensä elämään, joka oli hänestä muuttunut Sybilin ja hänen vanhempiensa johdosta aivan liian amerikkalaiseksi. Sybil vanhempineen, kun Gearoidin mielestä olivat liian maallistuneita. Sybil tosiaan ei ollut yhtä uskovainen kuin miehensä, eikä haikaillut niin kauheasti Irlannin perään. Oikeastaan Sybil oli salaa mielessään sitä mieltä, että amerikkalainen tapa elää elämää saattoi jopa olla parempi kuin irlantilainen tapa - tätä hän ei kuuliaisen vaimon tavoin kuitenkaan tuonut julki miehelleen. Äiti oli siis huomattavasti sallivampi lastensa toimien suhteen kuin isä, vaikkakin Sybil miehensä paikalla ollessa myötäili hänen linjaansa. Toisinaan pariskunta saattoi muutaman tulisen sanan mielipide-eroistaan vaihtaa, mutta pääsääntöisesti Sybil hyvän vaimon rooliin kuuluvasti oli samaa mieltä miehensä kanssa. Joka tapauksessa pienestä pitäen Aibhlinn oli vieraillut mielellään äitinsä puoleisten isovanhempien luona. Heidän luonaan säännöt eivät olleet niin ankaria ja ilmapiiri oli monessakin suhteessa sallivampi kuin kotona, eikä Wichitassa ollut ”salaista poliisia” vahtimassa. Kyllä, Emporiassa irlantilaisyhteisön jäsenet mielellään raportoivat toisilleen mitä olivat nähneet tai kuulleet muista jäsenistä. Wichitassa muodostui nopeasti Aibhlinnille pakopaikka, jonne saattoi aina halutessaan lähteä turvaan isän vahtivaa silmää tai ikäviä juoruja. High Schoolissa Aibhlinn hyväksyttiin koulun juoksujoukkueeseen, vaikkei tyttö lajin parhaimmistoa ollutkaan. Juoksemisessa oli teini-iässä tullut hänelle toinen pakokeino isästä ja elämästä ylipäätään.
Aibhlinn valmistui High Schoolista kohtuullisin hyvin arvosanoin. Hänen silmissään toki siinsi opiskeluiden aloittaminen Drexelin yliopistossa, jonne Aibhlinn oli hyväksytty opiskelijaksi. Valitettavasti asiassa oli yksi iso mutta, raha-asiat tietenkin. Aibhlinnilla ei itsellään ollut varaa kustantaa opiskeluitaan, eikä isä tietenkään halunnut osallistua tyttärensä opintoihin. Tyttö, kun olisi historiaa halunnut opiskella ja se isän mielestä oli pelkkää ajanhukkaa. Asianlaita tietenkin olisi ollut toinen, jos Aibhlinn olisi haaveillut lääkärin tai vaikkapa lakimiehen urasta – kunnollisista ammateista isän mielestä siis. Gearoid myös kielsi vaimoaan osallistumasta heidän yhteisen tyttärensä lukuvuosimaksuihin. Aibhlinnille ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jäädä Emporiaan. Isän ja tyttären välit tulehtuivat lisää. Alamäki heidän suhteessaan toki oli alkanut jo Aibhlinnin teini-iässä. Vuoden verran nainen vielä kesti tilannetta Emporiassa, kunnes sai tarpeekseen. Toki Aibhlinnin haluun muuttaa pois Emporiasta vaikutti moni muukin asia kuin huonot välit isään. Juorut vainosivat häntä. Ylipäätään nuoresta naisesta oli alkanut tuntua siltä, että Emporia ei ollut oikea paikka hänelle. Aibhlinn soitti isovanhemmilleen Wichitaan ja anoi itselleen asuinpaikkaa. Isänsä johdosta Aibhlinn ei uskaltanut etsiä itselleen omaa asuntoa - sotahan siitä olisi syntynyt ja sitä Aibhlinn ei halunnut. Kyllä, Gearoid ohjailee edelleenkin aikuisen tyttärensä elämää rautaisella otteella. Isovanhemmat ottivat Aibhlinnin mieluusti siipiensä suojaan. Näin ollen vuodesta 2013 lähtien nainen on pitänyt majapaikkaansa Wichitassa. Aibhlinn asettui nopeasti uuteen kotiinsa, olihan hän jo pienestä pitäen vieraillut kaupungissa. Pienoisen etsimisen jälkeen Aibhlinn sai työpaikan Hollisterin myymälästä.
Nykyisin Aibhlinn elämä rullaa eteenpäin tasaista tahtia, jota rytmittävät työt, harrastukset ja hauskan pito kavereiden kanssa, sekä isän avioliittohöpinöitä kuunnellessa. Isän mukaan, kun 22-vuotias nainen on jo aivan liian vanha kulkemaan vapaana kaduilla. Ensimmäinen lapsikin pitäisi olla jo hankittuna. Valitettavasti Aibhlinnin suunnitelmat vain ovat hieman toisenlaiset.
Aibhlinn Callaghan... Se kiltti ja aina iloisesti hymyilevä naapurin tyttö, joka auttaa aina kadun viimeisessä talossa asuvaa vanhaa mummoa - sellaisena Aibhlinn tunnetaan kotikadullaan. Valitettavasti kaverit tuovat mukanaan toisinaan särön tähän mielikuvaan. Aibhlinn, kun ei aina osaa sanoa ei, vaikka niin olisi järkevä tehdä. Nuoren naisen huulilta ei tosiaankaan hymy kauhean helposti hyydy ja hän nauraa paljon. Helposti voisi kuvitella, että nainen eläisi jossain onnelassa. Valitettavasti näin ei ole. Aibhlinn erittäin harvoin näyttää huonoja päiviään muille ja pitää surut, sekä murheet normaalisti omanatietonaan. Ympäröivälle maailmalle hän on 24/7 Aibhlinn Aurinkoinen. Hymyn lisäksi Aibhlinnin tunnuspiirteisiin kuuluu tosiaan kiltteys. Hän tuntuukin kärsivän kiltin tytön syndroomasta. Nuori nainen harvoin sanoo vastaan tai aloittaa riitaa, vaan mieluusti alistuu toisten pompoteltavaksi. Toki Aibhlinn yrittää vältellä tilanteita, joista ei pidä pienoisen valehtelun merkeissä. Mutta, hänen päänsä on erittäin helppo monesti kääntää toiseen suuntaan. Mikään aivoton kana hän ei kuitenkaan ole, vaan omaa omiakin mielipiteitä. Rohkeus ei vaan aina riitä sanomaan niitä ääneen ja erittäin usein Aibhlinn muovaa ajatuksensa ja mielipiteensä seuraan sopivaksi. Ainoa asia, mikä tekee poikkeuksen Aibhlinnin kiltin tytön rooliin, on alkoholi. Humalassa hän on toisinaan itse piru. Harva edes uskoo millainen rääväsuu ja hurjimus Aibhlinn osaakaan olla humalassa. Tässä ehkä yksi niistä syistä, miksi Gearoid ei pidä tyttärensä juomisesta. Humalassa olevan tyttärensä kanssa tulee harva se kerta riideltyä. Aibhlinn auttaa mielellään muita ja tarjoaakin apuaa herkästi, vaikka häntä helposti hyväksikäytetään liiallisen avuliaisuuden takia.
Vaikka Aibhlinn vaikuttaakin suhteellisen varmalta ihmiseltä iloisuutensa ja puheliaisuutensa johdosta, sitä hän ei oikeasti ole. Nainen kärsii oikeasti huonosta itsetunnosta ja hän tiedostaa erittäin hyvin, ettei ole kedon kaunein kukkanen. Tämän hän ei tietenkään anna näkyä, vaan naureskelee seurassa kaiken maailman hömpötyksille, joilla pyritään saada itseään kauniimmaksi. Oikeastaan haistattaa pitkät nykymaailman kauneusihanteille, jos aujautuu niistä puhumaan muiden kanssa. Todellisuudessa Aibhlinn kotona kokeilee aikalailla mitä tahansa netistä löytyvää kikkaa, että olisi seuraavana päivänä edes hitusen verran kauniimpi. Nainen myös säästää kauneusleikkaukseen ja uskoo jollakin tasolla, että hänen elämänsä olisi parempi, jos hän olisi kauniimpi. Itsetunto-ongelmista johtuen Aibhlinn on varsin kateellinen ihminen, vaikkei se näykkään päällepäin. Hän poistaisi mieluusti maailmasta kauniit naiset. Voidaan myös todeta, että Aibhlinn kärsii ajoittain hyvinkin voimakkaista alemmuudentunteista ja rypee itsesäälissä harva se ilta. Mustasukkaisuus kuuluu myös naisen paheisiin, vaikkei ulkoisesti näytäkään kärsivän moisesta vaivasta. Monesti Aibhlinn onkin kellarissaan varsinainen murheiden keskittymä ja itkee yksinään sängyssä maailman epäoikeudenmukaisuutta. Synkistä hetkistä huolimatta nainen ei suostu luopumaan toivosta, että joskus elämä hymyilisi hänellekin kunnolla. Monet lukevat Aibhlinnin yhdeksi paheista haaveilun. Kun nainen vajoaa vaaleanpunaisten pilvilinnojensa sekaan, hän tuskin huomaa ympäröivää maailmaa ja on silloin taidokas ignooraaja. Aibhlinn korvanjuuressa saa huoletta huutaa naama punaisena ilman, että nainen reagoi.
Aibhlinnin rakkauselämä ei ole ollut kummoinen, vaikka hän ei tavoittelekaan kuuta taivaalta. Nainen on tottunut siihen, että on pitkälti seinäruusu, joka otetaan baarista mukaan pilkun jälkeen, kun parempaa ei saatu. Aibhlinn myös kuuluu siihen naisryhmään, jota miehet tulevat iskemään saadakseen hänen ystävänsä kateellisiksi ja kiinnostumaan. Suhteet eivät siis ole olleet pitkiä ja Aibhlinn on ollut monelle miehelle vain hetken pedinlämmittäjä, joka vaihdetaan parempaan heti, kun tilaisuus koittaa. Pettämistarinatkin ovat siivittäneet Aibhlinnin seurustelusuhteita. Nainen itse aina ollut se uskollinen osapuoli. Valitettavasti hänen seurustelukumppaninsa ovat olleet niitä, jotka ovat ajatelleet, ettei kakkoslaadun kanssa seurustellessa tarvitse pysytellä uskollisena. Aikaisemmin Aibhlinn harrasti paljon yhden illan juttuja halutessaan tuntea olevansa edes muutaman tunnin ajan haluttu ja kaunis, mutta nykyisin ne ajat ovat jääneet taakse. Aibhlinn on liian tietoinen itsestään liikkuvista huhuista Emporiassa ja hän haluaakin vältellä viimeiseen asti sitä, että samanlaisia juttuja alkaisi liikkua myös Wichitassa. Jakorasian merkki otsassa ei ole mikään ihana asia. Aibhlinn ihastuu nopeasti, mutta sen sijaan rakastuu harvoin. Suhteen alkupuolella hän on yleensä se jarruttava osapuoli, eikä osaa kunnolla luottaa toiseen. Ylipäätään Aibhlinn olettaa suhteen kaatuvan parissa viikossa, joten miksi sellaiseen pitäisi täysillä panostaa? Kaikesta huolimatta Aibhlinn on varsin mutkaton seurustelukumppani, joka tyytyy vähään. Hän ei odota mitään intohimoisia hetkiä tai romanttisia iltoja - ei sillä etteikö hän niistä pitäisi.
Muita Aibhlinnin luonteeseen kuuluvia ominaisuuksia ovat huolellisuus, periksiantamattomuus ja luotettavuus. Nainen pyrkii tekemään kaikki aloittamansa asiat loppuun asti parhaimman kykynsä mukaan. Ystävät useasti ihmettelevät Aibhlinnin sinnikkyyttä näpertää jotain pientä asiaa tuntitolkulla, että se olisi mahdollisimman lähellä täydellistä. Hänessä saattaa olla pienoista perfektionistin vikaa, joka pääsee varsinkin siivoamisen aikana täydellä teholla valloilleen. Aibhlinn arvostaa rehellisyyttä, vaikkei hän sitä itse aina olekaan. Mutta, eihän pieni valkoinen valhe silloin tällöin ole pahasta? Hän ei myöskään arvosta juoruilua, vaikka sitä joutuukin harrastamaan bimboryhmässä. Nainen haluaa, että hänen salaisuutensa eivät leviäisi, joten hän ei myöskään levittele eteenpäin muiden salaisuuksia. Nainen hallitsee kielensä humalassa, vaikka onkin silloin ylipuhelias. Ja voi sitä kikatuksen määrää. Aibhlinn kuuluu niihin naisiin, jotka kikattavat alituiseen humalassa. Elämä on ylihauskaa. Viinapää ei muutenkaan ole Aibhlinnilla parhaimmasta päästä, jonka johdosta hän harvoin juo itseään kauheaan humalaan. Muutenkin nainen on tietoinen siitä millaiseksi alkoholi hänet tekee ja siitä yleensä seuraa vain turhaa draamaa hänen elämäänsä.
Ulkonäöltään Aibhlinn ei ole mitenkään kummoinen tapaus. Nainen tuskin saa ketään kävelemään päin katutolppaa päin, kun astelee kadulla. Oikeastaan hän katoaan varsin tehokkaasti ympäröivään massaan, vaikkakin hiusten oranssiväri pistääkin silmään helposti. Naisen kasvonpiirteet ovat kapeahkot ja silmäluomet hiukan raskaat. Kuitenkin leveä hymy somistaa lähes aina muuten mitään sanattomia kasvoja. Aibhlinn meikkaa vähänlaisesti ja aina mahdollisimman luonnollisesti. Hänelle ei ole mikään ongelma kulkea meikittömänä - ainakin näin ahkerasti itselleen uskottelee. Toisaalta, omistaahan hän hyvän ihon, joten huonon ihon takia ei meikkiä tarvitse naamaan levittää. Hiukset ovat aina jätetty pitkiksi, mutta otsatukka vaihtelee siitä kuinka pitkäksi hiussortuvat ovat ehtineet kasvaa ja kuinka ahkera Aibhlinn on pitämään otsatukan riittävän lyhyenä. Pituutta Aibhlinnille on suotu 175cm verran, eikä naisen vartalossa pahemmin mitään ylimääräistä ole kertynyt. Ruumiinrakenteeltaan hän on enemmän urheilullinen kuin naisellinen, johtuen pitkäaikaisesta juoksuharrastuksesta. Muutenkin Aibhlinn nauttii erittäin paljon urheilemisesta. Harrastuksiin kuuluu muun muassa kuntosalilla käynti, nyrkkeilytreenit veljen kanssa ja vaeltaminen. Lävistyksiä tai tatuointeja Aibhlinn ei ole vielä hankkinut - isä, kun tappaisi tyttärensä tuonkaltaisten hullutuksien johdosta. Yleisesti Aibhlinnin ulkonäöstä voisi todeta sen, että hän näyttää monesti ikäistään nuoremmalta, eikä se aina miellytä naista.
Pukeutumiseltaan Aibhlinn jatkaa ulkonäkönsä mukaista vaatimatonta linjaa. Nainen rakastaa löysiä paitoja, mitä hänen päällään normaalisti näkee (joista osa saattaa mahdollisesti olla peräisin hänen rakkaan pikkuveljensä vaatekaapista...). Aibhlinn rakastaa myös käyttää pipoja. Naisellisemmat vaatteet ovat harvinainen näky Aibhlinn päällä, sekä voisi sanoa, että seksikkyys ei kuulu Aibhlinnin normaaliin sanavarastoon. Tennarit ja ballerinat kuluvat Aibhlinnin käytössä, sen sijaan naisen korkokenkävalikoima on hyvinkin maltillinen. Naisen tyyliä monesti voisi kuvailla söpöksi hameiden, mekkojen ja vaaleiden värisävyjen johdosta. Aibhlinn käyttää jonkin verran koruja, mutta pelkää alituiseen hukkaavansa ne.
∴ Omistaa koiran, joka on nimeltään Frodo
∴ Säästää salaa rahaa kauneusleikkaukseen
∴ Lihansyöjä isolla L:llä - Ei perusta siis kauheasti kasviksista
∴ Haaveilee historian opinnoista
∴ Teenlitkijä
∴ Maitopohjaiset alkoholijuomat lähellä sydäntä
∴ Muutenkin kuluttaa paljon maitotuotteita - Jäätelö number 1.
∴ Pitää vaeltamisesta ja ylipäätään luonnossa liikkumisesta
